perjantai 31. heinäkuuta 2015

Tuntiratsastajien mestaruudet 2015: perjantain kooste



Ensimmäinen kisapäivä Takkulassa saatiin päätökseen. Osa hevosista oli tuotu kisapaikalle jo torstaina, joten herätys oli inhimillinen.

Päivän aikana nähtiin todella siistejä ratoja ja hienoja hevosia. Tuntsareiden ensikertalaiset Gina ja Ametist käyttäytyivät myös hyvin. Koko päiväksi luvattu sade häiritsi vasta viimeisiä ratsastajia.

Tiensä lauantain koulufinaaleihin ratsastivat senioreissa Titta ja Lassi prosenteilla 64,300%, sekä junioreissa Sofia ja Ametist saaden 58,900%. Aikuisratsastajissa Lusse ja Ametist sijoittuivat sijalle 7 prosenteilla 63,900%. Ensimmäiseltä päivältä kotiin viemisiksi yhteensä kolme ruusuketta!

Lauantai aloitetaan siis koulufinaaleilla. Finaalien jälkeen jatketaan esteiden tutustumisluokilla. Lauantaina esteillä kisaavat ratsukot Jonna - Iines, Sara - Lassi, Christel - Macy, sekä Titta - Simo.

Nekku ja Lassi 59,500%

Titta ja Lassi 64,300%


Lusse ja Ametist 63,900%


Minna ja Gina 61,200%

Sofia ja Ametist 58,900%


Maisu ja Lempi 61,400%

torstai 30. heinäkuuta 2015

Ratsastuskouluoppilaiden mestaruudet 2015: Esteratsukoiden esittely



Lahden Ratsastajat järjestää Ratsastukouluoppilaiden mestaruuskilpailut 31.7. - 2.8.2015.
Tuttuun tapaan esittelemme blogissa Poni-Haan joukkueen. Tällä kertaa kahdessa osassa. Tässä siis kisoihin lähtevät esteratsukot!

Inka Laine - Macy


Inka ja Macy estekisoissa maaliskuussa.

Olen Inka Laine, 17-vuotias junioriratsastaja. Lähden kisaaman esteitä Macy-hevosella.
Macy on kisoissa ollut järkevä, eikä esteillä kyttäile mitään turhia sekä se osaa itse katsoa esteiden välejä, joten kaikki ei jää ainoastaan ratsastajan vastuulle. Macy saattaa välillä olla hieman menevä, mutta esteistä tulee kivasti takaisin. Macy tykkää hyppäämisestä, joten sen kanssa on mukava työskennellä. Macy on käytökseltään aika tammamainen ja se kiukkuaa enemmän tai vähemmän, riippuen päivästä. Luulisin, että ihan viisaasti se osaa kisapaikalla silti käyttäytyä.
 En kauhesti Macyllä ole mennyt, vain pari kertaa kun se tuli Poni-Hakaan. Tunneilla olen sillä mennyt satunnaisesti ennen tätä kevätkautta, kunnes valmennuksessa aloin hypätä sillä yhteistyön sujuessa hyvin. Yhdet koulukisat sekä estekisat olen mennyt tällä kaudella Macyllä ja molempiin tuloksiin olen tyytyväinen.

Tuntseihin olen valmistautunut tietysti treenaamalla tunneilla ja nyt käynnissä olevissa valmennuksissa. Olen myös miettinyt omia ongelmiani, mihin täytyy keskittyä kisoissa sekä treenissä.

Huoltotiimiini kuuluu Macyn hoitaja Jenni, joka hoitaa minulle hevosen sunnuntaina, jotta saisin keskittyä mahdollisimman paljon kisasuoritukseen.
Kilpailuiden jälkeen luultavasti katsotaan, kellä aloitetaan syksyn kisakausi. Mieluusti jatkaisin estepuolta Macyn kanssa, mutta Macy on suosittu esteillä, joten saa nähdä kuinka moni sitä toivoo kisoihin. Kilpailuiden jälkeen myös keskityn kehittämään itseäni paremmaksi ratsastajaksi. Jännitysaste ei vielä ole kovin suuri, ehkä asteikolla neljästä kymmeneen, kuusi.


Christel Björkbom - Macy


Christel ja Macy samoissa estekisoissa.
Olen Christel Björkbom, kohta 19v. ja ratsastanut pienestä saakka. Kisaamisen aloitin vasta kunnolla viime vuonna. Olen lähdössä Macyn (Amazing Moon) kanssa estekisoihin Takkulaan ensimmäistä kertaa. Kilpailen sennujen 90cm luokassa.

Macyllä on enemmän kokemusta kisoista kuin itselläni, joten se varmasti käyttäytyy aikalailla samalla tavalla kotona kuin kisoissakin. Toivon, että Macy käyttäytyisi paremmin kisoissa kuntoonlaittaessa sillä kotona se on varsinainen tamma.
Päädyin Macyyn viime vuonna Suskin esteviikonloppuna, kun sain ratsastaa ekaa kertaa Macyllä. Vaikka se voi hölmöltä kuulostaakin, niin se oli rakkautta ensisilmäyksellä, vaikka Macy tuntuikin aluksi haastavalta ratsastaa.
Minulle sanotaan aika usein että Macyn luonne sopii minulle, sillä olen itsekin sähläävä kuumakalle, sekä vedän herneet nenään pienestäkin asiasta ja tuskin maltan ikinä odottaa vuoroani. Olemme Macyn kanssa elementissämme esteillä, kun taas koulutunnilla kumpikaan meistä ei oikein saa mitään aikaiseksi

Olen Macyn kanssa keväällä pyrkinyt kisaamaan jokaisissa estekisoissa Poni-Haassa. Viimeisissä kisoissa olemme osallistuneet pelkästään korkeisiin luokkiin ja saatu myös voitto kotiin! Kevään estemestaruuksissa saimme toisen sijan. Tavoitteenamme on aina voitto, mutta sitä tärkeämpää on aina puhdas rata, mikä on tähän asti onnistunut joka kerta.
En ole ennen ollut tallin ulkopuolella kisaamassa. En ota siitä sen kummempaa stressiä, sillä luotan Macyyn ja tiedän että se osaa. Olen aika paha jännittäjä jokaikisessä kisassa, joten toivon että en tartuta sitä hevoseen.
Olemme treenanneet nyt aika paljon, enkä epäile hetkeäkään että Macy olisi repsahtanut lomalla, vaan enemmänkin omasta puolesta tuntuu etten osaa edes pitää ohjia oikeiden sormien välissä kesäloman jälkeen.

Minulla ei ole mitään rutiinia ennen kisoja, mutta olen aina ennen kisoja nukkunut vähemmän kuin normaalisti jännityksen takia. Jollakin oudolla tavalla se on kuitenkin vaikuttanut positiivisesti suoritukseeni, sillä jos olen ollut liian skarppina niin olen alkanut säätämään kaikenlaista selässä radan aikana. Salainen aseeni on luotto Macyyn!

Riippumatta siitä miten kisoissa menee, niin tulen olemaan todella ylpeä ratsustani ja omasta saavutuksestani sekä muista Poni-Haan tiimiläisistä. Syksyllä jatkan sitten niin pitkään Macyn kanssa kun vaan on mahdollista, ja aiomme ottaa yhdessä kaikki mahdolliset haasteet vastaan jotka eteemme heitetään.

Jonna Vakkuri - Iines


Jonna ja Iines maaliskuun estekisoissa.
Olen Jonna Vakkuri ja ikää minulta löytyy 15 vuotta. Poni, jolla kilpailen tuntiratsastajien mestaruuksissa on 7 vuotias eestinhevostamma Agnes, tutummin Iines.
Iineksen vahvuuksia ovat sen varmuus esteillä ja sen luotettavuus niin kotona kuin kisapaikoillakin. Meille on kertynyt yhteistä historiaa n. 5 kuukautta eli koko se aika, jonka Iines on Poni-Haassa asunut.

Poni-haan omissa seurakilpailuissa olemme olleet kuusi kertaa sekä kävimme kesäkuussa kilpailemassa Kumpumäen tilan estekilpailuissa. Kilpailen Iineksellä niin koulua kuin esteitä. Parhaimpia sijoituksiamme ovat Poni-Haan ratsastajien ponien estemestaruus hopea sekä Kumpumäen tilan seurakisoissa 80cm luokan toinen sija.
Näihin kisoihin olen valmistautunut treenaamalla ahkerasti ja varmistamalla, että kaikki tarvittava löytyy. Varsinaisesti mitään onnea tuovaa tavaraa minulla ei ole paitsi onnenraippa, mutta sitä en aio käyttää Takkulassa.

Huoltotiimiini kuuluu parhaat kaverini Annina ja Tiina, jotka pitävät minut ja ponin kasassa koko viikonlopun ajan. Kuukausi sitten jännitin kisoja paljon, mutta nyt en oikeastaan ollenkaan.

Sara Pohjanne - Lassi

Sara ja Lassi Suskin esteviikonlopulla alkukesästä.



-->

Olen Sara Pohjanne, 15 vuotta.
Ratsastuksen aloitin 8-vuotiaana. Alkeiskurssilla Pon-Haassa opettajani oli ihana Synnöve "Synskä" Hagman. Poni-Haan lisäksi ratsastan myös Porvoossa. Esteratsastuksen saloihin minut johdatti kokenut "rusettihai" Lilli (Limiti DK), jolta sain hyvät perusopit Lasse ja Anneli Paakkolan opetuksessa. Lilli siirtyi laukkaamaan vihreämmille laitumille viime toukokuussa. Kokenut hevonen ehti opettaa minua useamman vuoden ajan. Poni-Haassa en toimi hoitajana, mutta TETeissä olin ensin Ranskan Beauvaisissa hoitamassa kenttäratsuja ja sitten Saksan Oberbiegelhofissa hoitamassa kouluhevosia.

Tällä hetkellä minua opettaa Ponihaassa normitunnilla Teete Laurila ja valmennustiimin tunneilla Anne Nuutinen ja Pirita Lång. Lisäksi käyn Kylmäkiven tallilla Porvoossa Sanna Andersonin koulutunneilla.

Tammikuussa Anne ehdotti minulle valmennustiimin tunneille ratsuksi Lassia (Las Wegass), jolla lähden nyt Takkulan kisoihin. Olin muutamia kertoja aiemmin mennyt Lassilla, mutta kun sain sen ensimmäisen kerran alleni valmennuksissa ajattelin, että tämä hevonen ei sovi minulle. Ensimmäiset tunnit olivat kamalia, mutta sitten yhteistyömme alkoi sujua ja nyt meitä voi jo kutsua Lassin kanssa tiimiksi. Olemme pärjänneet seuran kisoissakin. Lassi on tottunut kisaaja, joten kisapaikalla ei pahempia hölmöilyjä luultavasti ole odotettavissa. Lassin hoitaja Tiina Raitio tulee mukaan, joten taustatyö on kunnossa siltäkin osin. Lisäksi Titta ja Nekku kisaavat Takkulassa koulukisan Lassilla, joten Lassin huolto on kunnossa.

Olen valmistautunut Takkulan kisoihin käymällä valmennustiimin tunneilla. Minkäänlaista onnea tuovaa tavaraa tai maskottia minulla ei ole. Pyrin menemään tilanteeseen hyvin valmistautuneena itse suoritukseen keskittyneenä. Huoltotiimiini kuuluu lähes aina isäni ja äitini, jotka istuvat kisakatsomossa. Kilpailuiden jälkeen ratsastukset jatkuvat normaalisti.


Titta Saari - Simo 


Titta ja Simo estekisoissa maaliskuussa.

Olen Titta Saari, 23-vuotias Poni-Haan hoitajavastaava ja Poni-Haan Ratsastajien varapuheenjohtaja ja kisavastaava. Takkulassa kilpailen molemmissa lajeissa ja esteillä minulla on ratsuna 11-vuotias Saksassa syntynyt puoliveriruuna Sier Salut eli Simo tai Simppa, kuten sitä itse kutsun. Kotona Simo on sosiaalinen ja mukavuudenhaluinen, mutta kilpailuissa ja tapahtumissa se alkaa usein vähän jännittää. Simppa on nuorena kilpaillut enemmän, mutta saa nähdä miten se käyttäytyy monen vuoden tauon jälkeen. Esteet on ehdottomasti Simon juttu, ja jos se vain malttaa kuunnella minua ja nostaa jalkansa, se on todella hyvä.

Simon kanssa meillä on pitkä historia, sillä olen hoitanut sitä siitä asti, kun ruuna muutti 2011 Poni-Hakaan. Simppa on ollut myös hoidossani kahtena kesänä, kun sitä ei voitu alkuvuosina viedä muiden kanssa laitumelle. Niiltä ajoilta on myös peruja vahva suhteemme ja keskinäinen luottamus, joiden varaan lasken aika paljon kisoissakin. Vaihtoehtoisista estehevosista Simppa oli kaikkein luontevin valinta. Tunnemme toisemme niin hyvin, etten ole kovin huolissani, vaikka näitä kisoja varten ei olekaan kovin paljoa ehditty treenata. Vuosien varrella olemme hypänneet kymmeniä luokkia Poni-Haassa ja yhteisiä kilometrejä on takana paljon.

Viime vuonna hyppäsin Lassilla, jonka kanssa sijoituimme seniorien estefinaalissa jaetuksi 7. 75 lähtijän joukosta. Silloin mukana oli hirveästi tuuria ensimmäisellä esteellä, kun kannattimilta ilmaan pompannut puomi ei pudonnutkaan. Tänä vuonna aion ratsastaa vielä huolellisemmin, jotta annan hevoselle mahdollisuuden tehdä parhaansa. Simoa joudun luultavasti myös tukemaan enemmän kuin Lassia, jotta se pystyy keskittymään täysillä esteisiin. Tavoitteena on ratsastaa siisti ja puhdas rata, johon voin olla tyytyväinen. Ennen kaikkea lähden radalle pitämään hauskaa, koska kisoihin lähteminen Simpan kanssa saa yhden toiveen toteutumaan.

Viimeiset viikot on treenattu, ahkerasti tai vähemmän ahkerasti. Simpan kanssa pääasia on ollut pitää hevonen pirteänä ja tyytyväisenä. Muutama koulutunti, joilla on haettu hevosta avuille, vähän hyppyjä, jotta molemmilla on hyvä fiilis lähteä kisaradalle ja maastoilua Simpan pitämiseksi iloisena.

Huoltotiimiini kuuluu luottohoitajani Aura, joka pääsee kokeilemaan uuden hevosen hoitamista. Aura pitää viikonlopun aikana huolta sekä Lassista että Simosta. Lisäksi Netta on luvannut käydä lahjomassa Simon ennen h-hetkeä. Yhteisen kilpauramme alussa Netta hoiti usein minulle Simon kisoissa ja lahjoi sen aina ennen rataa, jostain syystä Simppa hyppäsi silloin aina puhtaasti. Toivottavasti sama taika toimii edelleen!

Juuri nyt kisastressiä on enemmän kuin jännitystä, mutta ehdin varmasti vielä jännittää ihan tarpeeksi. Kaikkein eniten sitä, miten Simppa suhtautuu kisapaikkaan ja sen hälinään. Viikonloppuna voi olla luvassa monta rentouttavaa halihetkeä, olivat ne sitten hevosta tai ratsastajaa varten.



keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Ratsastuskouluoppilaiden mestaruudet 2015: Kouluratsukoiden esittely



Lahden Ratsastajat järjestää Ratsastukouluoppilaiden mestaruuskilpailut 31.7. - 2.8.2015.
Tuttuun tapaan esittelemme blogissa Poni-Haan joukkueen, tällä kertaa kahdessa osassa. Tässä siis kisoihin lähtevät kouluratsukot!

Käy myös kurkkaamassa Instagramissa ennakkotunnelmia #teamPHonirti. Samalla tunnisteella löydät viikonlopun aikana ajankohtaiset päivitykset Takkulan tapahtumista. Blogiin postaamme päivittäin koosteen illalla.

Maisu Björkbom - Lempi


Maisu ja Lempi Takkulassa vuonna 2014. 

Olen Maisu Björkbom ja ratsuni on upean raamikas tamma Platyna II.
Jo ensimmäisellä ratsastuskerralla Lempi leiskahti kertaheitolla, olin löytänyt uuden kisakaverin! Lempin vahvuudet ovat näyttävä koko, laajat liikkeet, hyvä peruskoulutus ja monipuolinen osaaminen, ratsastettavuus ja nimensä veroinen lempeä luonne, tuttu ja turvallinen hevonen.

Olemme ratsukkona osallistuneet useisiin seuran koulukisoihin ja Takkulaankin lähdemme nyt kolmannen kerran! Tänä vuonna hevosten lomien jälkeen kisoihin valmistautuminen on ollut hevoslähtöistä, kiireetöntä ja hyvin fokusoitua. Valmennustunneilla on ollut selkeä punainen lanka, positiivisuus ja onnistumisien kautta rakennettu varmuus ratsastamiseen. Erityiskiitos jo tässä vaiheessa menee tallille siitä, että olemme saaneet pitää kisahevoset vain meidän käytössä!
Lempi on ollut hyväntuulinen, pirteä, herkkä ratsastaa. Olemme lähdössä hyvällä flowlla kohti Takkulaa!

Minna Riitala- Gina

Minna ja Gina Kumpumäellä 1-tason kisoissa alkukesällä.


Olen Minna Riitala, Poni-Haan Ratsastajat ry:n jäsensihteeri. Kisaratsuni on 7-vuotias tamma Gina, joka on ehkä maailman ihanin hevonen :) Osallistumme Takkulassa kouluratsastuksessa aikuisratsastajien luokkaan.

Opettajieni Piritan ja Annen kanssa miettiessämme minulle kisaratsua oli ensimmäisenä vaihtoehtoina Lempi, jolla olen käynyt Takkulassa jo kahtena vuonna. Lempi-kuvioon haluttiin kuitenkin vaihtelua ja kisaratsuksi kokeiltiin Anttia. Antti on hieno hevonen, jolta löytyy näyttävyyttä ja osaamista riittävästi, mutta kisaratsuna se todettiin minulle liian haastavaksi. Pituuteni vuoksi minulle ei myöskään ihan pikkuratsu sovellu, joten seuraavaksi päädyimme testaamaan Ginaa.

Olin jo aiemmin kisannutkin Ginalla seuramme sunnuntaikisoissa, mutta epävarmaa oli onko se valmis lähtemään Takkulan karkeloihin. Gina on kuitenkin niin upea, että halusin alkaa treenata sillä, vaikka en vielä tänä vuonna sillä Takkulaan pääsisikään lähtemään. Vain pari päivää ennen kisoja näyttää nyt siltä, että matkaan lähdetään.
Hevosten laidunkauden jälkeen olen harjoitellut Ginalla tiiviisti. Harjoitukset ovat sujuneet Piritan opastuksessa johdonmukaisesti ja hevosta kunnioittaen. Vahvuutenamme on raviohjelma. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan ratsastaa Ginalla ja on suuri kunnia päästä kilpailemaan sillä Takkulaan. Tulevaisuuden haaveenani on, että yhteistyömme saa jatkua myös kisojen jälkeen. 

Lusse Lindholm - Ametist


Lusse ja Ametist koulukisoissa marraskuussa 2014.

Olen Lusse, tallimme konkari ja aikuisratsastaja. Kisoihin lähden Ametistin kanssa. 
Ametist on seitsemänvuotias tamma, jolla kisakokemusta on takana vain noin vuoden verran. Se on hyvin kehityskelpoinen ja kuuliainen hevonen, jolla on kiva luonne ja jota on muutenkin kiva käsitellä. Kisapaikan käytöksestä ei voi vielä sanoa mitään kun hevonen ei muualla ole kisoissa ollut. Onneksi Ametist ei ole kuitenkaan hirveän herkkä lähtemään ja toivon mukaan osaa käyttäytyä kisoissa yhtä mallikkaasti kuin kotona. Hevosen käytös vieraassa paikassa onkin jännittävin osuus kisoissa, jos se käyttäytyy hyvin, meillä on mahdollisuus hyvään rataan.
Ametistin vahvuus on sen tasaisuus. Se ei ole mikään liitokavio, mutta koko ajan ratsastamalla tahtia ja rentoutta se kyllä suorittaa hyvin. Heikkoutena hevosella on sen askelten kiireisyys ja se, ettei se kanna itseään kovin luontevasti.
Kun Mette lähti, olin vailla kisahevosta. Lähdin kokeilemaan eri hevosia ja Ametist taas oli "vapaana", sillä sillä ei silloin kisannut kukaan. Kärsin ehkä mustan hevosen syndroomasta, sillä suurin osa pitkäaikaisista kisaratsuistani on ollut mustia. 

Viime syksynä starttasimme yhdessä muutaman helppo C -luokan ja keväällä siirryimme kisaamaan helppoa B:tä. Ametist on kehittynyt hirveästi talvikauden aikana, ja olemme saaneet tasaisista suorituksista aina yli 60 prosenttia.
Kisasin viime vuonna Flooralla, sillä Metellä oli ongelmia jalkojensa kanssa juuri ennen kisoja. Ratsastin Flooralla vain viisi kertaa ennen kisoja, mutta siitä huolimatta pääsimme neljännelle sijalle aikuisratsastajien sarjassa, vain puolen pisteen päähän pronssimitalista! Itselläni on kokemusta kisaajana, mutta Ametistin kokemattomuus tuo tilanteeseen eri lähtökohdat. Tietenkin hevosen mukaan muutetaan omaa ratsastusta, joten siksi tänä vuonna keskitytään eri asioihin.

Valmistaudun kisoihin kelaamalla rataa päässäni, jotta muistan sen kunnolla. En juurikaan harrasta henkistä valmentautumista, vaan panostan yhteistyöhön hevosen kanssa ja opettelen tulkitsemaan sitä. Olemme yhdessä Minnan kanssa leikitelleet ajatuksella siitä, "mitä voisi tapahtua", kaikenlaisia ajatuksia jotka auttavat valmistautumaan yllättäviin käänteisiin. Opettajille, varsinkin Teetelle kiitos siitä, että olen saanut tunneilla mennä Ametistilla tosi paljon. Piritan pienoistunnit ovat olleet hyvin vaativia. Nyt ennen kisoja valmentaudumme Ametistin kanssa yhteensä neljästi.

Tiimiimme kuuluu Ametistin toinen ratsastaja Sofia sekä kisahoitajamme Netta. Lisäksi kisoissa mukana oleva Ametistin hoitaja Jenni varmasti auttaa, hänelle kuuluu kiitos hyvästä hoidosta talven aikana ja hevosen kuntoonlaitto aina pienryhmätunneille.

Kisojen jälkeen jatkan ratsastusta Ametistilla, jos opettajat antavat. Siirrymme A:han mahdollisesti syksyllä, minulla on vanhva motivaatio jatkaa tämän hevosen kanssa. Katsomme yhdessä eteenpäin kohti uusia tuntseja!

En jännitä itse kilpailemista vaan enemmänkin Ametistin käytöstä kisapaikalla ja -radalla. Lähinnä odotan viikonloppua innoissani, se on uskomaton seikkailu, vielä minun iässäni. 60-luvun ratsastaja ja still going strong!

Sofia Hemming - Ametist


Sofia ja Ametist koulutreenissä.

Olen Sofia, ikää 16 vuotta eli junnuihin luokiteltava. Ratsuna minulla on Ametist, 7-vuotias kiltti mutta innokas tummanruunikko tamma.
Ametist tuli Poni-Hakaan 5-vuotiaana, ja aluksi se saattoi olla tunneilla hieman hankala. Kahdessa vuodessa se on rauhoittunut paljon ja aikuistunut tasaiseksi, kivaksi tuntsariksi. En ole Ametistin kanssa ulkopuolisissa kisoissa ollut, mutta uskon sen olevan järkevästi kisapaikalla. Kotona se yleensä matkii vain kavereiden hölmöilyjä, eikä aloita rähinöitä yksinään.

Ametistin selkään kapuaminen uutena kisaratsuna tapahtui vuodenvaihteessa. Viimeksi olin sillä mennyt kun se oli "hullu" uusi hevonen joka oli usein pois tunneilta saikkuilemassa, joten en tiennyt yhtään mitä odottaa. Ehkä vähän yllätyksekseni ensimmäisen tunnin jälkeen Ametist tuntui todella kivalta ja jotenkin oikealta. Parin harjoituskerran jälkeen menimme kauden ensimmäisiin seurakisoihin KN Specialiin, josta saimme reilut 66%. Treenasin Ametistin kanssa pari kuukautta.

Jossain vaiheessa Gina astui kuvioihin, menin yllättäen sillä kisoihin, ja Ametist vähän jäi sen isojen liikkeiden ja näyttävyyden varjoon. Lopulta katsottiin kuitenkin järkevämmäksi ratkaisuksi että lähden näihin kisoihin Ametistin kanssa. Vaikka Ametist olikin enemmän "varahevonen" kisakauden lopulla, se on todistanut minulle olevansa todella hieno ja tasainen, ja joka päivä tykkään siitä enemmän ja enemmän, tällä hetkellä todella paljon.

Olen valmistautunut kisoihin treenaamalla ahkerasti Ametistin kanssa ja viettämällä yhteistä aikaa sen kanssa muutenkin, jotta tuntisimme toisemme mahdollisimman hyvin. Minulla ei ole erityisemmin mitään onnea tuovia tavaroita, tärkeintä on yleensä ollut että saan ajatukset hallintaan ja keskittymisen kuntoon. Minua auttamaan kisoihin lähtee kisahoitajaksi Netta ja mahdollisesti Jenni, ja henkistä tukea on tarjolla monelta...
En enää halua jännittää liikaa, joten en edes ajattele jännittämistä ja sen suuruutta, vaan sen minimointia sopivaksi.


Titta Saari - Lassi


Titta ja Lassi tuntsareissa Lappeenrannassa kesällä 2013.

Olen Titta Saari, 23-vuotias PHR:n varapuheenjohtaja sekä kisavastaava ja toimin myös hoitajavastaavana Poni-Haassa. Kilpailen Takkulassa molemmissa lajeissa ja kouluratsunani on tuttuakin tutumpi Lassi.

Lassi, eli virallisesti Las Wegass, on 11-vuotias latvialainen urheiluhevonen. Kisauramme alkoi sattumalta vuonna 2012 ja sen jälkeen Lassista on tullut luottoratsuni. Olemme olleet viimeisenä kolmena vuonna seniorien koulufinaalissa tuntiratsastajien valtakunnallississa mestaruuksissa, 2013 voitimme tuntiratsastajien aluemestaruuksista hopeaa ja viime vuonna Takkulassa estefinaalista kotiinviemisinä oli sijoitus. Aikaisempien vuosien joukkue-esittelyistä voi lukea lisää historiastamme ja saavutuksistamme. (2013 EsRa, 2013 Lappeenranta, 2014 Takkula)

Viime vuoden esittelyn päätin siihen, että aion kilpailla Simolla, mutta en ylläty, mikäli lähtölistalla nimeni perässä lukee Las Wegass. Jännittävällä tavalla molemmat näistä toteutuivat, sillä estehevosenani on tänä vuonna Simo ja Lassiin luotetaan edelleen koulupuolella. Tänä vuonna treenit ovat jääneet hyvin vähälle, sillä Lassilla on muitakin kilpailijoita ja päätös kisoihin lähtemisestä tehtiin vasta kesäkuussa. Onneksi Lassi on tuttu ja sen kanssa on yhteistyötunteja takana paljon. Kesällä on vain haettu takaisin fiilista siitä, miten hevosen pitäisi liikkua ja ratsastajan istua sen selässä.

Oma tavoitteeni tänä vuonna on ensisijaisesti päästä esittämään Lassi mahdollisimman hyvin. Haluan tuoda esiin sen vahvuudet eli tasaisuuden ja teknisen osaamisen ja yrittää hyvällä ratsastuksella ja esittämisellä kiinnittää vähemmän huomiota sen vaatimattomiin liikkeisiin. Aika mahtipontinen tavoite, joten saa nähdä miten se onnistuu. Tiedän, että hyvällä ratsastuksella finaalipaikka on mahdollinen ja jos oikein yllätämme ja ylitämme itsemme, finaalissakin voisi päästä korkeammalle kuin sijalle 16.

Kisoissa on mukana luottohoitajani Aura, jonka käsiin luotan Lassin hoidon täysin. Kuten Aura totesi, kun päätös kisoista tehtiin: "Kolmas kerta toden sanoo." Tämä on viimeinen kerta, kun meillä on koko tiimi kasassa ja tällä kertaa uskon jopa siihen, että ensi vuonna en enää esittele ainakaan Lassia vastaavassa tilanteessa. Katsotaan, mitä syksy tuo tullessaan. Sitä ennen vielä viimeisen kerran: Viva Las Wegass!


Nea-Reetta Niemi - Lassi 

Nekku ja Lassi koulukisoissa loppuvuodesta 2013.


#enkommentoi

Toim. huom.
Nekku on PHR:n kalustovastaava ja kisatiimiläinen. Hän kilpailee Takkulassa seniorien koulumestaruudesta 11-vuotiaalla latvialaisruunalla Las Wegass, jota kutsutaan Lassiksi. Nekku ja Lassi ovat voittaneet 2010 tuntiratsastajien juniorien koulumestaruuden.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Viikko leiriavustajana

Minä, Annina ja Iida olimme leiriavustajina Tintin leirillä juuri ennen hevosten lomaa.
Leiri oli perus- jatkoleiri. Leiriläisiä oli tällä kertaa vain kahdeksan vaikka alun perin leiriläisiä olisi pitänyt olla 16. Kahdeksan lasta oli toisaalta vain hyvä juttu, sillä aikaa jäi paljon enemmän teoriaan, hevosten harjaamiseen ja varustamiseen sekä kaikkeen muuhun. Aikataulu ei siis ollut tiukka.

Maanantaina oli leirin ensimmäinen päivä, jolloin lapset yleensä tulevat hiukan aikaisemmin kuin normaalisti, joten mekin olimme ajoissa. Lähdin aamulla hakemaan Anninaa joskus kahdeksan aikoihin joten olimme tallilla hieman kahdeksan jälkeen. Ensimmäinen leiriläinen taisi tullakin jo ennen puolta yhdeksää. Yhdeksän aikoihin Tintti saapui paikalle ja kertoi viikon ohjelmasta leiriläisille sekä heidän vanhemmilleen ja infosi myös meitä.
Ensimmäisenä lapset jättivät tavaransa yläkertaan ja suuntasimme sen jälkeen satulahuoneeseen. Satulahuoneesta otettiin harjapussit ja varusteet mukaan. Tallissa autettiin lapset alkuun, jonka jälkeen he jatkoivat itsenäisesti ponien harjausta ja varusteiden laittoa. Tottakai me olimme kokoajan tallissa jos joku tarvitsi apua, mutta annoimme leiriläisten yrittää itse ensin.

Leiriläisten ratsastuksien aikana me saimme hengähtää. Yleensä istuskelimme vaan. Tunnin istuskelun jälkeen autoimme lapset pois tunnilta. Tyytyväisen oloiset ponit pääsivät sen jälkeen laitumelle muiden ponien kanssa. Tässä välissä meillä oli ruokailu. Kahvila pullaponi mahdollisti leiri ruokailut, joka helpotti paljon kun ei tarvinnut tuoda omia eväitä. Ruoat oli hyviä joka päivä. 


Ruokailun jälkeen lapsilla alkoi Tintin pitämä teoria tunti, jolloin me pääsimme ratsastamaan. Ratsastimme yleensä noin tunnin, joskus vähemmän. Melkein joka päivä meillä oli eri ratsut, mutta ehdottomasti paras minun mielestä oli tiistain ratsu Iines. Annina meni usein Letulla, joka onkin ollut tällä kaudella hänellä aika vakio ratsu. Iida taas meni Söpöllä melkein koko viikon.
Meidän ratsastuksen jälkeen päästettiin laumat sisään. Välillä autoimme hevosten päästössä tai sitten olimme yläkerrassa katsomassa. Tähän aikaan päivästä ponit olivat usein kaikkein likaisimpia, joten harjausrumba aloitettiin alusta.

 Ratsastustunneilla opeteltiin kaikkia lajeja. Koulun lisäksi välillä mentiin puomeja, välillä esteitä ja viimeisenä päivänä ratsastettiin ilman satulaa. 

Keskiviikkona järjestimme leirikasteen lapsille, jolloin aikataulu muuttui hieman. Leirikaste olikin ehkä yksi viikon kohokohdista, ainakin meidän mielestä. Toinen mieleenpainuva ja mukava päivä oli perjantai, jolloin leikimme lapsien kanssa melkein tunnin ruokailun jälkeen.
Ensimmäinen leikki oli tuolileikki. Sitä leikimme aika pitkään ja meillä oli hauskaa! Kuuntelimme kaiuttimista musiikkia ja leikimme hyvällä porukalla. Rakensimme maneesiin myös esteitä ja hypimme niitä. Leiri oli yksi kivoimmista leireistä, joissa olemme olleet avustajina. Tämä olikin jo kolmas kesä, kun minä ja Annina olimme Tintin leirillä avustajina.

-Jonna

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Kun unelmat käyvät toteen - Amin ja Jonnan tarina

Kun aloitin hoitamaan Amia melkein kahdeksan vuotta sitten, ei mielessä käynytkään hevosen osto.  Niin vain vuodet vierivät ja minäkin kasvoin. Noin pari vuotta sitten tajusin, että Ami ei ole vain hoitoponi vaan  elämäni hevonen ja haluan tarjota sille eläkekodin.

Lopulta, vihdoin ja viimein 14.6. Ami siirtyi omistukseeni.  Poni pääsi pienelle ihanalle tallille, jossa on mukava talliporukka ja kivoja heppakavereita.  Ponihaan vanhat asukit ottivat Amin ilolla vastaan. Ville, Masa ja Hali olivat ihmeissään nähdessään vanhaa kaveria. Erityisesti Ville oli aivan innoissaan tutusta ponista.


Ei ole montaa ihmistä, joka jaksaisi katsoa sellaista säheltävää ponia.  Silti siinä on jotain mikä tekee siitä niin rakkaan.  On ihana nähdä kuinka se on saanut uusia kavereita ja pikkuhiljaa tottuu uuteen paikkaan. 

Amille ehkä suurin muutos on ollut se, että heppakaverit eivät ole kokoaikaa läsnä. Se joutuu olemaan tallissa sen aikaa yksin kun harjaan sen ennen/jälkeen ratsastuksen, loimittamaan ja kylmäämään jalan.
Nykyisin Amilla on ötökkäloimi ja huppu, jotta silläkin on mukavampaa olla laitumella. Eivät enää hyttyset kiusaa samalla tavalla kuin ennen ja ponin mahakin on parantunut paljon.

Vaikka hevosenomistaminen tuo mukanaan suuren vastuun ja stressiä, en siltikään vaihtaisi tätä pois. Se on kaikki sen arvoista! Tämän takia olen tehnyt paljon töitä. Amilla on nyt ympärillään vain tuttuja ihmisiä ja mukavia hevoskavereita, se saa nauttia hyvistä eläkepäivistä kanssani.

-Jonna