tiistai 29. heinäkuuta 2014

Tuntiratsastajien mestaruuskilpailut, Poni-Haan joukkueen esittely

Tuntiratsastajien mestaruuskilpailut ratsastetaan ensi viikonloppuna, eli 1.-3.8.2014 Lahden Takkulassa. Poni-Haasta lähtee näihin valtakunnallisiin kilpailuihin tänäkin vuonna osallistujia. Yhteensä kuusi ratsastajaa esittäytyvät tässä postauksessa.

Melisa Dursun


Hei nimeni on Melisa Dursun ja olen 14-vuotias.
Olen ratsastanut Poni-haassa 7 vuotta. Takkulassa kilpailen ponilla Miami II, kutsumanimeltään Muki. Muki on 13 -vuotias eestiläinen poni. Mukin vahvuudet ovat tasaisuus ja rentous. Jos itse ratsastaja jännittyy Muki reagoi yleensä hyvin vahvasti ja jännittyy todella nopeasti. Muki on vaikea saada näyttäväksi koska liikettä ponille ei niin paljoa ole. Radalla poni muuttuu aivan eri poniksi, ihan kuin itse tietäisi että nyt pitää mennä hyvin!

Historiamme Mukin kanssa on hyvin vähäinen. Aloitin alkukesästä menemään ponilla eli ratsastustunteja on takana melko vähän. Olen valmistautunut näihin kisoihin treenaamalla Piritan valmennustunneilla sekä olen pyrkinyt kehittämään omaa istuntaani. Olen yrittänyt vähentää käsien käyttöä ja pyrkinyt keskittymään istuntaan. Olen huomannut sen, että Muki on paljon kuuliasempi silloin.
Monilla onnea tuo jokin esine, mutta minusta on hyvä kuunnella siskoni (Meliken) neuvot juuri ennen rataa. Muuta rutiinia tai esinettä minulla ei oikein ole. Kisoihin lähtee moni tallikaverini kannustusjoukoksi ja omaan huoltotiimiini kuuluvat läheiset kaverini Tiina, Annina sekä siskoni Melike.
Tavoitteeni näissä kisoissa on hakea kokemusta ja katsoa miten pitkälle itse pääsisin. Ratsastan radan hyvillä mielin toivottavasti menee tarpeeksi hyvin! Kilpailun jälkeen siirryn hevosille ja tutustun uusiin hevosiin ja ehkä mahdollisesti tulen ensi vuonna uudestaan näihin kisoihin.

Katso lisätietoja Mukista!

Titta Saari


Olen Titta Saari, 22-vuotias hoitaja sekä PHR:n kilpailuvastaava ja varapuheenjohtaja.

Kisahevoseni on Las Wegass eli kotoisammin Lassi. Se on 10-vuotias latvialainen urheiluhevonen, jonka kanssa olen kilpaillut viimeiset kaksi vuotta.
Lassi on kunnon herrasmies, se tekee aina parhaansa ja on luotettava oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Radalla se on korjannut virheitäni ja pelastanut minut pulasta lukuisia kertoja. Lassin kanssa haasteena on sen kuuluisan hankala ravi sekä hevosen mielen helposti valtaava jännittyneisyys.

Ensimmäiset ulkopuoliset kilpailumme olivat tuntiratsastajien mestaruudet 2012, kun Ultra alkoi ontua päivää ennen kisoja ja Lassi lähti mukaan ilman treeniä. Silloin tuloksena paikka seniorien koulufinaalissa. Viime vuonna olimme Etelä-Suomen tuntiratsastajien aluemestaruuksissa koulussa hopealla ja valtakunnallisissa mestaruuksissa pääsimme taas koulufinaaliin. Sen suurempaa menestystä sieltä ei tullut. Lappeenrannassa myös hyppäsimme ensimmäisissä ulkopuolisissa kisoissamme, tuloksena tervetuliasiluokasta puhdas rata ja finaalista yksi pudotus.
Kilpailupaikalla Lassi on aina käyttäytynyt tosi fiksusti, kuten sen luonteeseen sopii. Sen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia tai erimielisyyksiä oikeastaan mistään.

Viime vuonna EsRan mestaruuksista tuli hopeaa, joka on suurin saavutuksemme. Tänä vuonna yritän itse ratsastaa paremmin ja radalla keskittyä ratsastamaan tehtävä kerrallaan sekä nauttia näistä kisoista. Koulupuolella yritän parantaa istuntaani ja muistaa radallakin käyttää pohkeita. Esteillä pitää säilyttää rytmi ja muuten suoriutua omalla tasolla, jolloin radan ei pitäisi olla meille liian vaikea.

Valmistautuminen on ollut paljon vähäisempää kuin viime vuonna. Arvoin itse hevosta vielä juhannuksena, joten Lassin kanssa ei ole kauheasti treenattu. Olen mennyt sillä keväällä muutamat kilpailut ja pari tuntia. En kuitenkaan ole huolissani, koska meillä on yhteisiä kilometrejä takana ja nyt loman jälkeen Lassi on liikkunut jälleen tosi hyvin.

Otan onnen Hemulini mukaan kisoihin, mutta oikeasti uskon vain huolelliseen valmistautumiseen. Ajatukset pitää pystyä pitämään kasassa, kerrata rata ja sen jälkeen tehdä parhaansa. Kertaan aina ennen suoritusta radan nopeasti päässäni, sekä koulussa että esteillä, ja muistutan itselleni radan vaikeimmat osat ja mitä niissä pitää tehdä. Ne kerrat, kun en ole tehnyt tätä ovat päättyneet huonosti.

Lassin ihana hoitaja Aura lähtee taas huolehtimaan hevosesta ja luotan Lassin hoidon täysin hänelle. Lisäksi Pirita on kisoissa mukana valmentamassa ja Anne henkisenä tukena joko Piritalle tai meille kisaajille. Poni-Haasta on lähdössä myös mukaan kunnon kannatusjoukko, joten se puoli on ainakin kunnossa.

Nämä kisat ovat luultavasti minun ja Lassin viimeiset yhteiset kisat, ainakaan kotitallin ulkopuolella. Syksyllä jatkan varmaankin kilpailemista Simon kanssa ja katsotaan mitä sitten tapahtuu. Toisaalta minun piti vaihtaa hevosta jo vuosi sitten, joten en yhtään yllättyisi, vaikka ensi vuonna nimeni perässä lähtölistalla lukisi taas Las Wegass.

Katso lisätietoja Lassista!

Satu Hanhela


Olen Satu Hanhela, PHR:n hallituksen jäsen. Olen mukana kisatiiimissä sekä toinen seuran nuoriso- ja harrastevastaavista. Olen hoitanut Flooraa 4,5 vuotta eli melkein yhtä kauan, kuin se on ollut Poni-Haassa.

Ratsuni on 10-vuotias virolainen tamma Floora, jonka kanssa olen treenannut kisamielessä nyt pari vuotta. Ensimmäiset yhteiset kilpailumme olivat keväällä reilut kaksi vuotta sitten. Minulla ei ollut sillä hetkellä kilpahevosta ja Leena rohkaisi minua menemään Flooralla. Ensimmäisestä helpon A:n radasta pääsimme hädintuskin läpi "Pikku Kanasen" hermoiltua verryttelyssä... Muutenkin rata oli lähinnä selviytymistä, mutta sen jälkeen parannusta on tullut huimasti ja olemmepa pari kertaa voittaneetkin seurakisoissa!
Viime vuonna olimme Hyvinkäällä ESRA:n mestaruuksissa. Floora oli kisapaikalle tullessaan levoton eikä olisi malttanut edes syödä eväsheiniään! Kun pääsimme kentälle ja se tajusi homman olevan vain ratsastusta, se rentoutui ja rata sujui hyvin.
Viime vuonna teimme tasaisen varman radan, johon olin tyytyväinen. Yllätykseni oli suuri kun kuulin että olin mennyt karsinnassa neljänneksi kun pisteeni oli laskettu! Lopulta olin karsinnan kahdeksas, mutta pääsin muutaman ratsukon peruttua viiden parhaan finaaliin. Tänä vuonna tavoitteenani on jälleen tasainen suoritus ja finaalipaikka. Viime aikoina on harmittavan usein keskiravit menneet omasta virheestäni laukalle. Toivon, että pystyn keskittymään niin hyvin, etten toista sitä virhettä kisaradalla...

Valmistautuminen näihin kisoihin on alkanut oikeastaan jo vuosi sitten. Olemme kisanneet seurakisoissa koko kauden, lukuunottamatta Flooran sairauslomaa keväällä. Onneksi ehdimme startata vielä kevään seuramestaruuksissa niin saimme vielä yhden yhteisen radan alle ennen tuntsimestaruuksia. Nyt kesäkaudella olen ratsastanut mahdollisimman paljon. Alkukesästä olin Tintin koulukurssilla ja Piritan pienryhmätunneilla ja nyt loppukesästä Pirita on pitänyt meille kisavalmennuksia.
Piritalta olen sanut paljon hyviä työkaluja hevosen työstämiseen ja radan ratsastukseen, kunpa muistaisin ne myös kisaradalla!

Minulle ei ole kehittynyt mitään erityisiä rutiineja, mutta yritän aina keskittyä ja rentoutua huolella ennen verryttelyä ja rataa, jotta onnistusin tekemään parhaani.
Huoltotiimiini kuuluu hevosenhoitaja Linda ja ratsastajanhoitaja Niina, jota ilman luultavasti kuolisin janoon tai unohtaisin jotain tärkeää... Lisäksi tärkeässä osassa on myös runsas kannustusjoukkomme! 

Intensiivisen kisatreenin jälkeen on mukava rentoutua ja irrottautua hetkeksi tallikuvioista, mutta sen jälkeen aion keskittyä syyskauden seurakisoihin ja toivottavasti jatkan Flooralla treenaamista kohti ensi vuoden tuntsimestaruuksia...

Flooralla kilpailee aikuisratsastajien mestaruusluokassa myös Lusse Lindholm, jolta blogitoimitus ei valitettavasti kerinnyt saamaan haastattelua.


Minna Riitala
Maisu Björkbom



Olemme Lempi-tiimin ratsastajat Minna ja Maisu, sekä ratsumme Platyna II eli Lempi ja osallistumme Takkulassa kouluratsastuksessa aikuisratsastajien luokkaan.

Tiimiyhteistyömme sujuu mutkattomasti, koska olemme kilpailleet useasti samalla hevosella (Ultra, Lempi, Gina). Lempi tuli Poni-Hakaan kaksi vuotta sitten, juuri kun olimme Ultran lähdön jälkeen ilman kisahevosta. Maisu meni Lempillä koulutunnille ja ilmoitti heti tunnin jälkeen, että meillä on uusi kisaratsu. Rakkautta ensi kokeilulla! Tuolloin Takkulan kisoihin ehdittiin harjoitella vain muutama kerta, mutta nyt yhteistyötä on takana jo enemmän.

Kisaratsu Lempi on tallin kookkaimpia hevosia ja näyttävyys onkin yksi sen monista vahvuuksista. Radalla suuri koko tuottaa tosin myös haasteita. Tahti, työskentelymotivaatio ja tasaisuus ovat olleet laidunloman jälkeen Lempillä huippuluokkaa. Hienosäätöä on tehty ohjauksen ja jarrujen kanssa ja jotta pää saataisiin kevyesti ylös laiduntamisasennosta.

Ennen Poni-Hakaan tuloa Lempi on kilpaillut jonkin verran, joten kisapaikalla se osaa ottaa rennosti. Radalle menemme esittämään parastamme ja viihtymään. Tavoitteenamme on onnistuneet radat, joihin voimme itse olla tyytyväisiä. Tuloksellisia tavoitteita on vaikea asettaa, koska kilpailuihin tulee ratsukoita ympäri Suomea ja muiden tasoa ei etukäteen osaa arvioida. Nähtäväksi jää mihin meidän yhteistyömme tällä kertaa riittää.


Kisaviikonlopusta on tulossa joka päivältä koostepostaus. Koosteita odotellessa, voit virittäytyä kisatunnelmaan muunmuassa seuraavien linkkien avulla:

1 kommentti: