perjantai 17. kesäkuuta 2016

Viikko tallipoikana, 2. osa

 Petri vietti viikon Poni-Haassa tallitöitä tehden. Juttusarjassa tutustumme tallin arkeen tuntiratsastajan silmin. Ensimmäisen osan voit lukea tästä.

Aamupäivä


Hevosten hyvinvoinnille on tärkeää selkeä ja säännöllinen päivärytmi. Aamuruokailun jälkeen tallin asukkaat tietävät hyvin, että seuraavaksi on aika päästä ulkoilemaan. Tosin muutamana aamuna oli ratsastustunteja, jolloin piti olla tarkkana, mitkä hevoset päästettiin ulos ja mitkä jäivät sisälle. Voi sitä pettymystä, kun kaverit lähtivät ulkoilemaan, mutta itse joutuikin vielä lähtemään töihin vieläpä heti aamuruokailun jälkeen.

Tällä viikolla olikin tiedossa iloinen yllätys tallin asukkaille – hevoset ja ponit pääsivät nimittäin ensimmäistä kertaa vihreälle laitumelle. Mielestäni koko työpäivän hienoin hetki olikin, kun päästimme ponit ja hevoset ulos aamuruokailun jälkeen yhdeksän aikoihin aamusta. Varsinkin, kun ne tajusivat, että tällä kertaa ei mennäkään tuttuun hiekka-aitaukseen vaan vihreälle niitylle.


Ensimmäisenä oli vuorossa isot tammat, joilla olikin jo aitaus valmiina. Aluksi tammat tulivat tuttuun tyyliin lönkötellen tallista ulos Lempin johdolla, mutta sitten ne tajusivat, että nyt päästään vihreälle. Saman tien tammat kiihdyttivät kovaan laukkaan ja rynnistivät kohti vihreätä laidunta. Laitumella piti tehdä vielä muutama kunniakierros pukkihyppyjen kera.

Pikkutammat talutettiin alkuviikosta yliksen viereiselle niitylle omassa saattueessaan ennen kuin saimme heillekin rakennettua oman kesälaitumen tallin läheisyyteen. Sain kunnian viedä ja hakea Terttua päivittäin. Terttu onkin ilmeisesti tunnettu hieman äkäisenä ponina, mutta meillä yhteistyö sujui mainiosti. Liekö sitten hyvällä ruoalla ollut osuutta asiaan.



 Pikkutammojen naapurissa – omassa pikku aitauksessaan ulkoilivat päivittäin kahdestaan Nalan ja Bambi, jotka eivät osaa käyttäytyä isomassa laumassa.

Rakensimme alkuviikosta myös poni- ja hevosruunille yhteisen kesälaitumen viereisen urheilupuiston niitylle, lähelle ponitammojen kesälaidunta. Viikon vaikuttavin hetki olikin, kun päästimme aamuisin ruunat kesälaitumelle. Alkuihmetyksen jälkeen ruunat kiihdyttivät aikamoiseen laukkaan ja tanner vain tömisi, kun ruunat kiisivät ohi. Meidän tehtävänä oli varmistaa, että ruunat pysyivät narukäytävän sisäpuolella ja osasivat mennä oikealle laitumelle. Oli hauska nähdä, kuinka ratsastustunneilla välillä melko verkkaisesti liikkuvat Tipo ja Roy kiihdyttivät täyteen laukkaan, kun tiedossa olikin ulkoilua niityllä.


Todellisuudessa tallityöntekijät ovat melko vähän tekemisissä hevosten kanssa päivän aikana. Tämä olikin itselleni pienoinen yllätys, että hevosten hoitaminen jää aika vähille työpäivän aikana. Lähinnä hevosten kanssa ollaan tekemisissä ruokintojen yhteydessä sekä, kun niitä viedään ja haetaan takaisin laitumelta. Toinen työhön liittyvä yllätys oli työn fyysisyys ja raskaus, ainakin näin toimistotyöntekijän näkökulmasta.

Kun hevoset oli saatu ulos, niin alkoi päivittäinen karsinoiden siivous. Tässä vierähtikin helposti pari tuntia. Lopputuloksena toistakymmentä isoa kottikärryllistä asukkien jätöksiä ja turvetta, jotka kipattiin isoon ruuviin ja kuljettimen kautta kompostoitavaksi ja lopulta säkitettävksi Pollen Paras hevosenlannaksi.

Muutaman kerran viikossa avattiin karsinoiden ovet kokonaan, jolloin Kirsi ajoi näppärästi Avantilla jokaiseen boxiin uutta turvetta. Kun karsinat oli siivottu ja turpeet ajettu, niin sitten laitettiin vielä heinät valmiiksi päiväruokailua varten. Tämän jälkeen olikin henkilökunnan ansaittu lounastauko.
Fyysinen työ ja ulkoilu tekivät sen, että viikon aikana energiantarve nousi huomattavasti ja ruoka maittoi itsellänikin erityisen hyvin.

Petri P.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti