tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulukalenteri: 15. luukku


 Onni matkassa - kehitystä!

Onnissa tapahtuneen hurjan muutoksen huomaa heti kun karsinan oven avaa. Kaltereiden takaa se vielä luimistelee vanhasta tottumuksesta, sitten pitää vielä hetki kyräillä, mutta vähän kun rapsuttaa korvan tyvestä niin sen ilme kirkastuu. Tutulla kuviolla kaviot putsataan ja hevonen viedään vesariin. Nykyään Onni jopa kävelee sinne eikä raahaudu perässä. Vesarin reunalla ei hidastella ja kysellä että onko pakko, siihen se kääntyy kauniisti ja pysähtyy odottamaan kiinni laittamista.
Tallipihasta lähdetään hyväntuulisena liikkeelle eikä jokaista askelta kauemmalle Haimi-hallillekaan tarvitse käskeä. Ratsastettaessahan Onni on vallan villiintynyt. Täällä vierailleen Annen ehdotuksesta ollaan otettu laukat alkuverkassa ja kyllä se vähän pukitteleekin mennessään. Tällä energialla takaosa tulee huomattavasti paremmin mukaan ja tänään ravi tuntui kuin olisi ison jumppapallon päällä istunut, pehmeää ja elastista. 

Viikonloppuisin me ollaan yleensä hypätty, niin nytkin. Aloitettiin ravipuomeilla, ja niissä pidemmät välit kuin yleensä, mutta muutaman kerran jälkeen Onni alkoi kiihtyä niin paljon, että viimeiset välit jäi melkein ahtaaksi. Sitten tultiin neljää kavalettia innarivälein laukassa,ja niiden jälkeen piti aina vähän singahtaa kun Opistohallin pitkän sivun baana aukesi. Yhden askeleen sarjan jälkimmäistä osaa nostettiin aina 90cm asti ja hienosti Onni leiskautteli yli. Yhdelle pystylle se kerran kolautti ja oikein ärhäkästi potkaisi sivulle kun harmitti, seuraavalla kerralla sujuvasti nosteli kinttunsa yli. Ja laukka tuli niiiiin hyväksi, se kokosi itseään ja jäi odottamaan, pystyin laukkaamaan kierroksen ympäri melkein koko maneesia, vielä siinä vaikeammassa oikeassa laukassa, pitkällä sivullakaan ei lähtenyt jyräämään vaan laukkasi ehdottomasti parhaiten tähän mennessä.



Yksi K.N. Specialkin me mentiin keskiviikkokisoissa, muutamalla ylimääräisellä käyntisiirtymisellä tosin, kun Onni pullisti alakaulansa ja lähti jyräämään, mutta ihan säädyllisesti selvittiin lopputervehdykseen asti. Tulos ei päätä huimannut, 56%, mutta laukka on vielä sen verran holtitonta suurimman osan ajasta ettei paljon muuta voi vielä odottaakaan.
Kauden viimeiset estekisat jäi väliin rokotuksen harmillisen huonon ajoituksen takia, mutta niihin sitten tammikuussa hyvin treenattuna.

Mutta kyllä ehdottomasti parasta on se asenteen muutos mikä nyt yhtäkkiä näkyy niin selvästi. Töihin lähdetään iloisesti ja mitä sitten jos on vähän pöllöenergiaa, Onni on hyväntuulinen ja jaksaa työskennellä monta päivää putkeen. Hiittisuoralla voi aina käydä sitten ylimääräisiä höyryjä purkamassa ja mieltä virkistämässä.

-Jatta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti