Annen koulukurssilla, päivä 5.

Blogitiimiläiset Niina ja Hanski pitivät tuntipäiväkirjaa Annen koulukurssilta.

5. Päivä

Viimeinen kerta kurssia.
Aloitimme tunnin tuttuun tapaan ratsastamalla hevoset lyhyille askelille ensin käynnissä, sitten ravissa.
Tunnin teemana oli sulkutaivutus jota teimme ensin käynnissä volteilla pitkillä sivuilla. Pete hoksasi kyllä heti mitä piti tehdä, kun annoin oikeat avut. En ole muistaakseni sulkutaivutusta koskaan ratsastanut, joten minulla meni hetki päästä jyvälle. Teimme myös pitkien sivujen lopussa täyskaarron ja ratsastimme linjaa pitkin sulkutaivutusta. Kun sain ideasta kiinni, sain jopa kehuja! Tämä ei ollutkaan ravissa enää niin helppoa, mutta sain pieniä pätkiä onnistumaan ihan hyvin. Jälleen ongelmanani oli jalan seikkaileminen. Se kun halusi lähteä nousemaan aina kun käytin pohjetta. Jalka pysyi alhaalla kun keskityin vain siihen, mutta silloin heppa jolkotteli pitkänä pötkönä. Tässä riittää minulla vieläkin työsarkaa.

Emme ratsastaneet tänään laukassa kulmia, mutta kokosimme laukkaa ympyrällä. Oma kuntoni alkoi olla lopputunnista jälleen lopussa, joten en onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Pete kyllä lyhensi hieman, mutta rikkoi myös pari kertaa raville.

Kurssi oli mielettömän hyvä ja oli kiva olla vaihteeksi Annen opetuksessa. Olin vähän liian hyvässä ryhmässä, mutta ehkä senkin ansiosta pistin itseni likoon täysin. Annoin kaikkeni ja opin paljon uutta. Ratsuna Pete oli minulle varmaan paras mahdollinen, sillä se teki nöyrästi kaiken mitä pyysin.
Tästä pitäisi päästä pian jatkamaan, etteivät uudet opit unohdu.

Hanskin mielipide kurssista:

Tekee hyvää vaihtelua ratsastaa eri opettajien silmän alla, ja Annen opetus olikin ihan omaa luokkaansa. Olen Niinan tavoin enemminkin B- kuin A-tasoinen ratsastaja, mutta Anne osasi suhteuttaa opetuksen jokaisen oman tason mukaan. Varsinkin kun ratsastin Nalanilla ilman satulaa, ei ratsastuksestani voinut vaatia samaa kuin muilta ryhmäläisiltä. 

Oli kiva päästä ratsastamaan samalla hevosella koko viikon. Fiilis on ihan erilainen kuin kerran viikossa ratsastaessa. Nalan parani viikon loppua kohden päivä päivältä, ja olin siihen (ja myös itseeni) tyytyväinen.