sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: 21. luukku


Luukussa 15 haastateltiin tallin yksityisistä hevosista Maijaa. Tässä toisessa haastattelussa on vuorossa tallin diiva Karelia.

Kuka olet?
Olen Karelia Carrus, tuttujen kesken Karelia tai Karo. Olen 6-vuotias hannoverilainen puoliverinen ja tuleva koulutähti. 

Kerro elämästäsi: mitä kaikea jännää sinulle on tapahtunut?
Olen asunut kolme vuotiaaksi asti kasvattajani luona ihanalla isolla tilalla, jossa oli paljon lapsihevosia kavereina. Kaksi vuotiaana pääsin esiintymään Kyvyt esiin -kilpailuun, jossa voitin askellajipuolen. Kolme vuotiaana olin myös mukana Kyvyt esiin -kilpailussa, jossa jäin juuri ja juuri toiseksi.

Tässä välissä Anne oli alkanut etsiä itselleen pientä, säpäkkää tammaa. Minä täytin vaatimukset täydellisesti. Ennen muuttoa uuteen kotiin minulta poistettiin toisesta takajalasta pieni luunsiru ja toivuin siitä kasvattajani luona. Ehdin aiheuttaa hänelle vielä päänvaivaa juuri ennen muuttoani Poni-Hakaan. Nykyisin harjoittelen kilpahevosen elämää Annen kanssa Poni-Haassa.

Missä olet hyvä?
Olen hyvä liihottelussa ja omistajan ja hoitajien hereillä pitämisessä.

Mistä sinua kehutaan?
Minua kehutaan lennokkaasta menostani, varsinkin ravissa.  

Mistä asioista tykkäät?
Pidän keskiravista ja lisätystä ravista sekä isosta laukasta maastossa.

Mistä et pidä?
En pidä harjaamisesta, satuloinnista enkä loimittamisesta, varsinkaan mikäli niitä ei tehdä rauhassa ja keskittyneesti. Kiire on mielestäni aina ikävää.

Lempi-ihmisiäsi?
Omistajani Anne sekä hoitajani Titta ja Sofia. Talli-ihmisistä Kirsi on mukavin, koska hän myös hieroo minua. Kaikki ihmiset, jotka antavat ruokaa, ovat kivoja.

Paras tapa ärsyttää hoitajaa?
Pitää heidät jatkuvasti hereillä napsuttelemalla hampaita varsinkin heidän jalkojensa lähellä. Sen jälkeen kannattaa laittaa pää hoitajan syliin ja kerjätä rapsutuksia. Olen niin vastustamattoman suloinen, ettei pyynnöstä voi kieltäytyä, mutta huokauksista päätellen hoitajieni mielestä ei ole sopivaa ensin yrittää purra ja sen jälkeen kerjätä rapsutuksia.

Onko sinulla heppakavereita?
Kesäisin leikin laitumella Maijan kanssa. Maijan kanssa käymme myös yhteisillä maastoretkillä hoitajiemme kanssa.

Mistä sinut tunnistaa?
Minut tunnistaa hienosta, lennokkaasta ravista, lerpattavista korvistani ja tietysti siitä, että olen kaikkein kaunein.

Mitä hauskoja kommelluksia sinulle on sattunut?
Koska rakastan mennä kovaa, se on aiheuttanut joskus ongelmia minulle. Olen esimerkiksi yrittänyt laukata juoksutusliinassa ympyrällä kovempaa kuin se on ollut mahdollista ja kaatunut. Myös sarjaesteiden muuttaminen innareiksi on yksi bravuureistani.
(Toim. huom. innari eli in and out -jumppasarja, jossa hevonen hyppää kaksi tai useamman estettä peräkkäin, ottamatta laukka-askeleita väliin, sarjaesteillä hevosen kuuluisi ottaa 1-2 askelta esteiden väliin.)

Syksyllä meillä kävi Titan kanssa pieni kommellus, kun olimme yksin yläkentällä ja kentän vieressä olleet koirat olivat mielestäni hyvin pelottavia, paljon pelottavampia kuin Titan mielestä, joten minä lähdin karkuun ja Titta jäi tutustumaan koiriin maasta käsin. Titan valkoiset housut olivat hieman ruskeammat tämän jälkeen, mutta muuten kaikki oli hyvin ja koiratkin osoittautuivat vaarattomiksi.

Millaista on elää Poni-Haassa yksityishevosena, mitä kaikkea päivän aikana yleensä teet?
Päiväni ovat yleensä hyvin samanlaisia. Aamu alkaa aamuruuilla, sen jälkeen pääsen ulkoilemaan. Anne käy ratsastamassa päivällä, joko ennen tai jälkeen päiväruokien. Illalla pääsen usein vielä maastoon Sofian tai Titan kanssa. He myös hoitavat minua iltaisin. Illan päätteksi saan iltaruuat ennen nukkumaan menoa. Päivän tärkein hetki on mössön syöminen, saan sen yleensä illalla enkä osaa rauhoittua ennen sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti