maanantai 15. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: 15. luukku



Viime vuonna haastattelimme joulukalenteriin tuntihevosia ja -poneja. Tänä vuonna kyselimme muutamilta Poni-Haassa asuvilta yksityisiltä hevosilta, minkälaista elämää ne elävät. Ensimmäisenä haastatteluvuorossa Sinin Maija.
 
 
Kuka olet?
Olen 6-vuotias musta suomenhevostamma Lavilan Maija, eli Maija tai Maikki kavereiden kesken.

Kerro elämästäsi: mitä kaikea jännää sinulle on tapahtunut?
Synnyin 20.5.2008 Eurajoella ihanan kasvattajani Liisa Mattilan luona. Eurajoella minulla oli kolme saman ikäistä kaveria, joita olen treffaillut myöhemmin kisoissa. Tutustuin ihmiseeni Siniin viiden päivän ikäisenä ja muutin Sipooseen Sinin kanssa puoli vuotta myöhemmin. Minulle oli hommattu
kavereiksi shetlanninponi Myy ja risteytysponi Iitu. Sipoossa asustelin pitkään, minulle sattui vuotiaana pieni ojaankaatumis-onnettomuus, josta oma ihmiseni Sini minut pelasti. Sen jälkeen olen todennut, että pelottavissa ja vaikeissa tilanteissa kannattaa otta Sini mukaan, niin hän voi sitten pelastaa minut tarvittaessa. Sinin kanssa ollaan reissattu paljon, mutta minusta se on ollut vaan hauskaa, reissuilla pääsee aina tutustumaan uusiin ystäviin.

Missä olet hyvä?
Olen tosi hyvä laukkaamaan ja syömään. Rakastan laukkaamista ja sitä koitan aina ehdotella ratsastajilleni, että voitaisiin laukata kovaa. Syöminen on myös lempipuuhiani ja syön erittäin mielelläni. Isojen hevosten onneksi kuuluukin syödä paljon. Olen kuulemma myös hyvä hyppäämään esteitä, mutta ne puuhat ovat jääneet nuoruusvuosilleni.
 
 

Mistä sinua kehutaan?
Minua kehutaan siitä, että olen kiltti ja suostun aina kaikkiin ihmisten hömpötyksiin. Minusta ihmiset ovat hauskoja ja niiden kanssa on kiva tehdä kaikkea, hyvää viihdykettä. Yleensä myös kun tekee jotain hassua, tai suostuu johonkin todella outoon, niin ihmiset tarjoilevat enemmän herkkuja.

Mistä asioista tykkäät?
Tykkään rapsutuksista. On ihanaa kun joku rapsuttaa oikein kunnolla, erityisesti kaulasta. En pysty keskittymään mihinkään muuhun kunnon rapsutuksen aikana. Tykkään myös kaikista hevos- ja ihmiskavereista.

Mistä et pidä?
En tykkää kauheasti koirista, yksi Tyyne-koira on poikkeus. Muita koiria siedän, mutta en tykkää jos ne tulevat ihan iholle ja häsläävät.

Lempi-ihmisiäsi?
Oma ihmiseni Sini, Karelian ja Iitun omistaja Anne, kaikki hoitajani: Inka, Melike ja Anna sekä vuokraajani Diku. Tallimestarit ovat myös kivoja, koska he antavat ruokaa. Tallimestari Kirsi myös hieroo minua, joten hän on erityisen mukava.

Paras tapasi ärsyttää hoitajaa?
Kun käytävällä tapahtuu kummia asioita, en millään malta pysyä paikallani ja seistä rauhassa, vaan haluan olla mukana siellä missä tapahtuu, ja se saa joskus hoitajani huokailemaan. En pidä siitä kun naamaani pyyhitään sienellä ja nostan pääni silloin oikein korkealle. Pohjimmiltaan olen tosi kiltti, mutta välillä ulkona kävellessä on pidettävä silmällä pensaissa vaanivia pelottavia mörköjä, kun nuo hölmöt ihmiset tuppaavat välillä puhumaan keskenään liian innokkaasti.

Onko sinulla heppakavereita?
Minulla on paljon heppakavereita. Iitu on ihan paras, ollaanhan me jo 6 vuotta oltu kavereita. Myös Karelia on tosi kiva, vaikka nykyään meillä tulee välillä riitoja. Karelia ei vissiin tykkää, kun ulkoilen taas kesän jälkeen Iitun kanssa. Olen hyvä tutustumaan uusiin ystäviin ja tulen yleensä kaikkien kanssa juttuun. Ponit ovat useammin enemmän minun mieleeni kuin hevoset.

Mistä sinut tunnistaa?
Minut tunnistaaa siitä, että olen kuulema todella isokokoinen ja väriltäni musta. Puen yleensä päälleni jotain kimaltavaa ja kauniita värejä.

Mitä hauskoja kommelluksia sinulle on sattunut?
Vaikka mitä. Suosittelen ehdottomasti muillekin hevosille, että suostutte ihmisten hörhötyksiin, saatte elämäänne sisältöä ja viihdykettä. Olen ollut mukana mm. jossain ihmisten kummallisessa videossa, jossa selässäni oli viisi tyttöä ja ne joivat limpparia.
 
(toim. huom. Maija on ollut mukana monissa metkuissa, joista blogiin päätyneet jutut löydät täältä ja täältä)
 
Millaista on elää Poni-Haassa yksityishevosena, mitä kaikkea päivän aikana
yleensä teet?
 
Olen tykännyt asua Poni-Haassa. Minulle ei sovi liian pienessä tallissa asuminen, siellä ei tapahdu tarpeeksi ja tylsistyn kuoliaaksi. Poni-Haassa on kivaa, kun siellä on osa päivästä rauhallista ja osan päivästä taas tapahtuu tosi paljon. Päiväni kuluu yleensä niin, että ensimmäisenä aamulla saan ruokaa. Kun olen syönyt, menen ulkoilemaan ystäväni Iitun kanssa. Vaihdamme kuulumisia ja rapsuttelemme, juoruamme vähän muista hevosista takapihalla. Kun menemme sisään, on taas ruoka-aika. Tämän jälkeen menen usein jonkun ihmisen kanssa ratsastettavaksi. Sitten alkaakin jo tunnit ja hirmukiva vilinä tallissa. Tuntien aikana lähdemme yleensä maastokävelylle jonkun hoitajani ja Karelian ja sen hoitajan kanssa. lllalla vuorossa on vielä iltapala tuntien päätyttyä ja sitten nukkumaanmeno.
 

1 kommentti: