lauantai 30. elokuuta 2014

Poni-Haan vanhat hevoset: Kaapo

Tässä juttusarjassa selvitämme, mitä kuuluu Poni-Haassa asuneille entisille ratsastuskouluhevosille. Tällä kertaa kuulumisia Kaaposta, josta kertoo Anna, blogin vakikirjoittaja ja Kaapon hoitaja. Kaapo lähti talliltamme joulukuussa 2013.


Kaapo


Muutettuaan Poni-Haasta Kaapon jo siellä alkaneet oireilut ja vastustelut ratsastaessa jatkuivat myös sen siirryttyä yksityisomistukseen. Se ontui vaihtelevasti koko kuluneen seitsemän kuukauden ajan. Valitettavasti tämä herrasmiesruuna nukkui 13.8.2014 vihreämmille laitumille.

Erilaisia  hoitoja kokeiltiin ja testailtiin, mutta mikään ei tuottanut toivottua tulosta, joten hevonen päästettiin pois pitkittyneistä kivuistaan. Myös hevosen vatsa oireili ja Kaapo sairastikin ainakin kaksi ähkyä tänä aikana. Poni-Haassa vajaat kaksi vuotta asunut Kaapo ei voinut oikein hyvin siellä asuessaankaan, ja siirryttyään yksityishevoseksi toivottiin, että protestointi aiheutuivat ehkä siitä, että se ei kestänyt ratsastuskoulukäyttöä. Kivut ratsastaessa tuntuivat kuitenkin vain lisääntyvän ja loppujen lopuksi todettiin, että hevosen nivelet ovat niin huonossa kunnossa, ettei se olisi tullut kestämään kunnolla ja terveenä säilyen edes kevyttä harrastekäyttöä.





Kaapo ehti olla omistajallaan noin kahdeksan kuukautta, ja sinä aikana se antoi ja opetti kaikkensa niin omistajalleen kuin hoitajalleenkin. Tuusulaan yksityistallille muutettuaan Kaapo virkistyi silminnähden, ja se osoittautuikin virkeämmäksi luonteeksi kuin Poni-Haassa ollessaan siitä olisi voinut kuvitella. Sosiaalinen hevonen osoittautui hyvin läheisriippuvaiseksi ja yksin jäätyään se selkeästi hermostui. Kilttinä hevosena Kaapo kuitenkin luotti käsittelijäänsä, ja vaikka ilman hevosseuraa ollessaan se näkikin puskissa usein hirviöitä ja muita kammottavuuksia, se ei koskaan tahallaan tehnyt mitään ilkeää.

Poni-Haassa ollessaan Kaapon kanssa ei paljon maastoiltu sillä sitä pidettiin ehkä isossa porukassa epävarmana ja muita villitsevänä, mutta keväällä teiden pinnan sulaessa sitä alettiin totuttaa myös tallipihan ulkopuolella liikkumiseen. Aluksi hermostuneesta ja säntäilevästä hevosesta kuoriutui lopulta rauhallinen, ihmisen seuraan luottava hevonen, joka ei hätkähtänyt edes lujaa ohikiitäviä autoja. Pitkien kävelyjaksojen aikana myös ihmiset malttoivat pidentää maastoilumatkoja hiljalleen, jolloin myös hevosen luottamus ulkona liikkumiseen kerääntyi pikkuhiljaa. Loppuaikana Kaapon kanssa saattoi samoilla Tuusulan metsissä monta tuntia yhteen menoon, ja se selkeästi nautti saadessaan olla maastossa ja kävellä hiljaisia metsäpolkuja ristiin rastiin.

Uudessa kodissaan Tuusulassa Kaapo sai myös uusia ystäviä. Kesän se vietti laitumella yhdessä kolmen muun ruunan kanssa ja tutustui myös maastolenkillä törmättyyn toiseen ruunaan. Laumassa Kaapo oli aina kaikkien kaveri ja kiersikin hevosen luota toiselle tehden niihin lähempää tuttavuutta. Kesän aikana sille ehtikin kertyä muiden tapaan heinämahaa muuten niin siroon vartaloon.



Suloista Kaapoa jäi kaipaamaan joukko ihmisiä, jotka oppivat tuntemaan sen valoisan ja huumorintajuisen persoonan. Samanlaista hevosta ei helposti tule vastaan. Luultavasti ei koskaan.


3 kommenttia:

  1. Voi ei kaapo oli nii ihana :( Onko atte muuten lähtenyt tallilta?

    VastaaPoista
  2. Atte laukkailee vihreämmillä laitumilla :(

    VastaaPoista