ja miksei tietysti muillekin. Tässä nimittäin Mion nykyisiä kuulumisia:
Lueskelin keväällä kovassa ponikuumeessa erinäisiä myynti-ilmoituksia, tarkoituksenani oli löytää poni perheen 9-vuotiaalle tyttärelle. Viikkojen jälkeen silmiini osui kuva todella kauniista pienestä ponista. Ilmoituksen teksti ei välttämättä ollut ihan myyvä, mutta jotain siinä kuitenkin oli.. Soittelin töissä lounastauolla ilmoituksen perään ja puhelun perusteella halusin ehdottomasti mennä katsomaan. Testaamaan en ponia tietenkään päässyt, koska olen liian iso pienelle ponille ja halusin pitää yllätyksen tyttärelleni.
Kun näin pienen, laihan ponin yksin ulkona tarhassa ensi ajatukseni oli että tämä EI ole hakemani ratsu. Kuitenkin käsitellessäni ponia ajattelin, että voisihan tästä vielä jotain saada kun on nuori poni kyseessä. Menin vielä toisen kerran saman viikon aikana katsomaan ja silloin jo juoksin tarhalle. Ystäväni nauroi minulle "päätös on näköjään jo tehty :)".
Kaupat tehtiin ja Prins Bertil "Mio" sai uuden kodin meidän luonamme. Vanhojen omistajien kanssa olemme hyvissä väleissä ja he ovat käyneet katsomassa Mioa jo muutaman kerran. Hekin ovat onnellisia Mion uudesta kodista.
Lapsilleni kerroin uutisen ponista vasta viikon kuluttua, kunnes Mio oli hieman kotiutunut uuteen talliin. Menimme muka katsomaan ystäväni poneja. Ihmettelivät uutta pientä ponia tallissa, joten ylläri oli pakko paljastaa. Kyllä tytöillä leuat loksahtivat! Veikkaan, että sulattelemisessa meni eka viikonloppu, kunnes uskoivat Mion omakseeen. Tyttäriä on siis kaksi, mutta perheen 11-vuotias tyytyy vain rapsutteluun.
Nyt muutama kuukausi on menty tutustuen ja olemme oppineet tuntemaan toisemme jo melko hyvin. Mio on saanut kunnon ruokaa, lihonut useamman kymmenen kiloa ja alkaa näyttää kunnon ponilta.
Aluksi Mio yllätti Inkan selässään muutamilla kunnon pukittelu/pystyyn hyppimistempuilla, mutta nyt Inka on jo oppinut reagoimaan venkoiluihin etukäteen. Maastossa saattaa pukitella ennen laukkapätkiä, mutta muuten mennään jo Inkan ehdoilla.
Irtohypytimme kesällä kokeeksi Mioa tallillamme ja hienosti poika hyppäsikin ja rakasti sitä! Kuulemma 110cm on irtona hypännyt aiemmassa paikassa, ihan sinne asti emme vielä esteitä nostaneet kuitenkaan.
Mio on kova juttelemaan, aina kun haetaan tarhasta tai tullaan talliin niin sieltä kuuluu kova kutsuva jopa "orimainen" hörinä :)
Mio tarhailee ulkona toisen ponimme Hipin (Eestin ratsuponi) kanssa. Pojista on tullut todella hyviä kavereita alun jälkeen.
Mielestäni Mio on tällä hetkellä onnellinen pikkuponi jolla on todella onnelliset omistajat.
Terkuin Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti